17.10.2015 Taidemuseossa vierailu
Päädyin hetkellisen päähänpiston johdattamana Vantaalle ja olin edellisenä iltana pikaisesti ehtinyt katsoa paikallista kulttuuritarjontaa. Valinta osui useammasta vaihtoehdosta Vantaan taidemuseoon, lähinnä koska se sattui olemaan lähellä ja mikä parasta opiskelijan kukkarolle, ilmainen. Taiteilija oli minulle ennestään tuntematon joten en oikein tiennyt mitä odottaa, mutta avoimin mielin lähdin tutustumaan Arvo Summasen teoksiin.
Lauantaina 17.10.2015 lähdimme kohti uusia seikkailuita ystäväni ja jo valmistuneen opiskelutoverini Iriksen kanssa. Seura oli mainiosti valittu sillä molemmat lähdimme sisään päästyämme hortoilemaan omiin suuntiimme kohdaten välillä sattumalta vaihtamaan mielipiteitä ja ajatuksia.
Ensivaikutelma oli mieletön värien hyökyaalto kun astuin näyttelytilan ovelle.
Aluksi maaluakset vaikuttivat hyvin yksinkertaisilta, melkein jopa häiritsevyyteen asti ja sitten ne alkoivat kaapata valtaansa. Jokin yksityiskohta tai vivahde teoksessa tarttui silmään ja ne alkoivat elää. Hetken katselun jälkeen ne alkoivat vapauttaa taiteilijan niihin vuodattamia tuntemuksia ja alkoivat toden teolla elää. Pidin myös teosten asettelusta ja näyttelytilasta itsestään. Teokset oli aseteltu jonkin teeman mukaan; kukkia, muotokuvia, naishahmoja, tanssia ja tunteita. Asettelussa oli sopivasti kaaosta ja järjästystä.
Värit! aivan parasta! Jos minulta kysyttäisiin niin kaikkeen lisää väriä! Näyttelyssä oli useita teoksia jotka olisin voinut adoptoida omalle seinälleni. Pidin myös teosten harhaanjohtavasta yksinkertaisuudesta ja niiden sisältämistä tunnelatauksista.
Henkilökunta oli ihana, kun tulimme sisään he hyppäsivät heti ylös tuoleistaan ja toivottivat meidät tervetulleiksi ja näyttelyn puolella museon vahtimestari oli hyvin ystävällinen ja kertoili teoksista ja että mistä löytyisi lisää tietoa taiteilijasta.
Lisäksi mainiota oli myös vierailumme ajankohta, sillä meidän lisäksemme pari muuta ihmistä. Oli ihanan rauhallista ja ulkoisia häiriötekijöitä ei juuri ollut.
Ärsyttävintä oli ehkä oma kenkä valintani, kenkieni narskunta häiritsi omaa keskittymistäni ja välillä teki mieli vain ottaa kengät pois ja sipsutella sukkasiltaan.
Sain hyvin kattavan paketin monisteesta jonka sain tiskiltä kun tulin sisään, katselimme Eino Ruutsalon lyhytelokuvan Ullakko elää, lisäksi selailin kansiota johon oli kerätty taitelijasta lehtileikkeitä ja tutkailin myös aiheesta kertovaa kirjaa, Arvo Summanen- Brondan vintin legenda. Ehkä ainoana asiana jäi itsessäni askarruttamaan, että miksi en ole tästä taiteilijasta kuullut aikaisemmin tai jos olen niin miksi hän ei ole jäänyt mieleeni?
Arvo Summasesta (1928-2006) lyhyesti tiivistäen, saamissani monisteissa ja esitteissä sekä näyttelytilassa itsessään oli pari lainausta taitelijalta jotka todellakin tiivistivät mitä hän teoksillaan halusi kertoa.
”Maalaan ihmisille niitä tuntemuksia, joita olen itse saanut. Työ on silloin valmis kun siinä on elämän maku.” Arvo Summanen 1971
Suositten käymään näyttelyssä kaikkia joilla on halua lähestyä ennakkoluulottomasti uusia asioita ja mahdollisesti kyky nähdä pintaa syvemmälle ja halu avartaa omaa horisonttiaan. Ihan vain koska oma kokemus oli positiivinen yllätys ja hienojen vivahteiden löytämisen ilo oli niin suuri, että ilahtuisin suuresti jos joku muukin löytäisi saman ja innostuisi aiheesta.










